Jäin sadan gramman päähän 48:sta. Sitten viisi päivää valui viemäriin, paino ei. Se pomppasi ja lähti sitten liian hitaasti takaisin. Aivan kuin siellä ylhäällä olisi joku magneetti, joka vetäisi sitä ylöspäin. Tai mahani tuplaisi puklauksen rippeet. Ken tietää. Minä vain olisin jo väsynyt. Viisampi lopettaisi, minä en vielä.
Koska olen turvonnut pallo, laatikkonaama, kasa iljettävää ihraa, joka valuu muotin yli. Ei saa oksentaa, nälkiintyä vaan. Laske ja rajaa, paremmin ja tehokkaammin tällä äksännellä kertaa. Rangaistusta tulee vaatia. No kun täytyy vaan.
Teen outoja asioita. Testaan ihmisten mukavuuskuplia. Vaikka minähän tässä olen se, jota aina pelottaa. Sairaan jännä maailmaa. Vielä jännempi mieli
